Kelkkareitillä kylmä ei tunnu ensin purevalta, vaan hiipii varusteisiin vähitellen. Pysähdys, vastatuuli tai päivän lämpötilan lasku paljastaa nopeasti, ovatko kerrokset, hanskat ja kengät oikeasti ajokäyttöön sopivia. Parhaat kelkkailuvarusteet talveen eivät tarkoita automaattisesti paksuinta mahdollista vaatetta, vaan toimivaa kokonaisuutta, joka pitää lämpimänä, kuivana, liikkuvana ja näkyvänä.
Varustevalinta kannattaa tehdä oman ajon mukaan. Rauhallinen pilkkireissu, pitkän matkan reittiajo, työajo metsässä ja aktiivinen umpisessa ajaminen kuormittavat kuskia eri tavoin. Kun tunnistaa, milloin tulee kylmä ja missä kohtaa varusteet rajoittavat liikettä, ostaa kerralla paremmin sopivat ajovarusteet.
Kypärä on kelkkailijan tärkein suojavaruste, mutta talvikäytössä myös sen ilmanvaihto, istuvuus ja visiiriratkaisu ratkaisevat paljon. Kypärän tulee istua tasaisesti ympäri päätä ilman painavia pisteitä. Se ei saa liikkua, kun päätä ravistaa, mutta poskipalojen ei myöskään pidä puristaa niin, että ajaminen muuttuu epämukavaksi.
Kelkkailuun valitaan yleensä umpikypärä tai kelkkailukäyttöön suunniteltu crossover-kypärä. Umpikypärä suojaa tehokkaasti viimalta ja lumipölyltä, kun taas crossover-malli voi sopia aktiiviselle kuskille, joka arvostaa laajaa näkökenttää ja tehokasta ilmanvaihtoa. Ratkaiseva yksityiskohta on hengityksen hallinta: hengitysohjain, hyvin toimiva leukaverho ja huurtumista ehkäisevä visiiri tekevät pakkaspäivästä huomattavasti mukavamman.
Kaksoisvisiiri tai sähköisesti lämmitettävä visiiri on perusteltu hankinta etenkin pitkille siirtymille ja kosteisiin olosuhteisiin. Se vaatii kuitenkin kelkasta sopivan virtaliitännän ja johdon kunnon tarkistamisen. Aktiivisessa ajossa huurtumista voi vähentää myös hyvällä ilmanvaihdolla, mutta täysin avoimet venttiilit eivät ole kova pakkasen ja pitkän reittinopeuden paras vaihtoehto.
Ohut, kosteutta siirtävä kypärähuppu suojaa ihoa, helpottaa kypärän pukemista ja pitää sisustan raikkaampana. Liian paksu pipo sen sijaan heikentää kypärän alkuperäistä istuvuutta. Jos kypärä tuntuu ilman pipoa sopivalta mutta talvikerroksen kanssa ahtaalta, oikea ratkaisu on yleensä ohuempi alushuppu eikä väljempi kypärä.
Kelkkailuasun tehtävä ei ole vain eristää kylmää. Sen on siirrettävä kosteutta pois iholta, pidettävä tuuli ulkona ja sallittava liike polvia, lantiota ja hartioita kuormittavassa ajossa. Erityisesti reittiajossa viima jäähdyttää nopeasti, vaikka pakkasta olisi vain muutama aste.
Alin kerros kannattaa valita teknisestä materiaalista tai merinovillasta. Puuvilla sitoo kosteutta, joten hikinen puuvillapaita muuttuu tauolla helposti kylmäksi. Merinovilla toimii hyvin vaihtelevassa rasituksessa, kun taas tekninen alusasu kuivuu nopeasti ja sopii monelle aktiiviseen ajoon.
Välikerros tuo lämpöä tarpeen mukaan. Ohut fleece tai kevyt eristävä takki on usein riittävä, jos ajo on liikkuvaa. Pitkillä siirtymillä, kylmässä kelissä tai rauhallisemmassa hyötyajossa tarvitaan tavallisesti enemmän eristystä. Liian paksu välikerros voi kuitenkin tehdä ajotakista kireän, rajoittaa käsien liikettä ja lisätä hikoilua.
Päällimmäiseksi tarvitaan kelkkailuun suunniteltu takki ja housut tai yksiosainen ajoasu. Kiinnitä huomiota tuulenpitävyyteen, vedenhylkivyyteen, hengittävyyteen sekä vahvistuksiin polvissa, istuimessa ja lahkeiden sisäpinnoilla. Reittiajossa arvostuvat lämmin rakenne ja korkea kaulus. Umpisessa liikkuva kuski voi hyötyä kevyemmästä ja paremmin tuulettuvasta kuoriasusta, jonka alle lisätään lämpöä tilanteen mukaan.
Sormien palelu pilaa ajon usein ennen kuin muu vartalo ehtii jäähtyä. Kelkkailuhanskoissa on oltava pitävä kämmen, riittävästi eristystä ja varsi, joka sulkee hihan tiiviisti. Liian paksu hanska lämmittää hyvin, mutta voi heikentää peukalokaasun, jarrun ja hallintalaitteiden tuntumaa. Siksi moni aktiivinen kuski käyttää hieman kevyempiä käsineitä leudommalla kelillä ja lämpimämpää paria kovilla pakkasilla.
Jos kädet palelevat jatkuvasti, ongelma ei aina ole hanskan eristeessä. Tarkista myös kelkan kahvanlämmittimien toiminta, johdotus ja kytkimet. Hyvä hanska auttaa, mutta viallinen kahvanlämmitin kannattaa korjata ennen seuraavaa reissua. Rukkasmalli on lämpimin vaihtoehto, kun tarkkaa hallintalaitetuntumaa ei tarvita jatkuvasti.
Kelkkakengässä yhdistyvät lämpö, vedenkestävyys, tuki ja pito. Sen tulee olla tarpeeksi väljä, jotta varpaille jää ilmatilaa ja lämmin sukka mahtuu puristamatta jalkaa. Liian tiukka kenkä heikentää verenkiertoa, jolloin hyväkin eristys tuntuu tehottomalta. Vältä myös liian montaa sukkaa: yksi hyvin istuva tekninen tai villainen sukka toimii yleensä paremmin kuin usea kerros, joka puristaa jalan ahtaaksi.
Pohjan pidosta on hyötyä tankkauspaikoilla, jäisillä pihoilla ja kelkan lastauksen yhteydessä. Jos ajat paljon syvässä lumessa tai työskentelet kelkan ympärillä, korkea varsi ja kunnollinen tiivistys vähentävät lumen pääsyä kenkään.
Pimeä, lumisade ja hämärä metsäosuus tekevät näkyvyydestä turvallisuuskysymyksen. Kirkasväriset paneelit, heijastavat yksityiskohdat ja selkeästi erottuva kypärä helpottavat muiden reitillä liikkuvien havaintoja. Musta ajoasu on käytännöllinen, mutta näkyvyyttä voi parantaa heijastavalla liivillä tai yksityiskohdilla ilman, että koko varustekokonaisuutta tarvitsee vaihtaa.
Niskatuki, polvisuojat ja vartalosuoja ovat harkinnan arvoisia erityisesti aktiivisessa ajossa, hyppyjä sisältävillä urilla tai silloin, kun reitti on epätasainen. Suojainten on istuttava ajovarusteiden alle tai päälle ilman, että ne kääntyvät pois paikaltaan. Pelkkä suojan olemassaolo ei auta, jos se nousee polven yläpuolelle tai rajoittaa hallintalaitteiden käyttöä.
Kelkkailijalla kannattaa olla mukana myös pieni määrä varusteita, jotka ratkaisevat ongelman tien päällä: varalasit tai visiirin puhdistusliina, kuiva varahanska, ensiaputarvikkeet, puhelin suojakotelossa sekä reitin ja sääolosuhteiden mukaan lämpöpeite tai lisäkerros. Pitkälle reissulle kannattaa pakata nämä vedenpitävästi. Märkä varahanska tai lumesta kastunut puhelin ei auta silloin, kun sitä tarvitaan.
Ajotakin, housujen ja suojien koko kannattaa tarkistaa aina siinä vaatetuksessa, jossa aiot ajaa. Pelkkä sovitus ohuen paidan päällä voi johtaa liian pieneen kokoon, kun alle lisätään alusasu ja välikerros. Istu kelkan ajoasentoa muistuttavaan asentoon, koukista polvia ja nosta käsiä kuin pitäisit tangosta kiinni. Selän ei pitäisi kiristää, lahkeiden nousta voimakkaasti eikä hihan vetäytyä paljastaen rannetta.
Kypärässä ja kengissä oikea koko on erityisen tärkeä. Kypärä voi käytössä hieman muotoutua poskipaloista, mutta se ei saa olla alusta asti väljä. Kengän taas on mahduttava paksumman ajosukan kanssa ilman, että varpaat osuvat kärkeen. Kokotaulukot ovat hyvä lähtökohta, mutta mitat ja mallien leikkaukset vaihtelevat valmistajittain.
EMC24:n kaltaisessa erikoisliikkeessä varusteiden valintaa helpottaa, kun samaan hankintaan voi yhdistää myös esimerkiksi visiirin, kahvanlämmittimien huoltotarvikkeet ja kelkkamalliin sopivat lisävarusteet. Näin varustautuminen ei jää irralliseksi ostokseksi, vaan tukee koko kelkan käyttöä läpi talven.
Ennen ensimmäistä pidempää ajoa pue koko kokonaisuus päälle kotona tai lyhyellä koeajolla. Silloin huomaat rauhassa, kiristääkö kaula-aukko, jäähtyvätkö ranteet tai mahtuuko varakerros mukaan. Pieni säätö tehtynä lämpimässä tallissa on aina parempi kuin varusteiden kanssa kamppailu pakkasessa reitin varrella.
Jaa tämä artikkeli:
